Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2007
"Kovakantinen"

Tausteksti:
Maaliskuu 1954: Yhdysvallat tekee Bikinillä uudenlaisen ydinkokeen. Japanilainen kalastusalus jää radioaktiivisen tuhkapilven alle ja viidensadan kilometrin päässä sijaitsevan korallisaaren asukkaat sairastuvat. Radioaktiivinen laskeuma on ollut tappavampi kuin koskaan aiemmin.
Lähitulevaisuus: Japanilaisen toimistorakennuksen kellarissa sijaitsevan ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmän modulit varastetaan. Samaan aikaan ranskalainen ydinvoimayhtiö näyttää hukanneen satakahdeksankymmentä grammaa plutoniumia.
Hälytyskellot alkavat soida Yhdysvaltain ydinterrorismin vastaisessa erikoisyksikössä, sillä kahdeksan vuotta aiemmin soitetut puhelut yhdistävät tapaukset toisiinsa. Eversti Kenneth Andrewsille, suomalaista syntyperää olevalle Lauri Nurmelle ja heidän joukoilleen alkaa kertyä todistusaineistoa ja käsitys, että tekeillä on suuri ydinasehyökkäys.
Iranilaissyntyistä Julia Noruzia tämän palapelin osat kuitenkin vaivaavat. Kuviossa on jotain, joka ei asetu kohdalleen millään tavalla.
Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys?
Litium 6 on ekologinen trilleri, joka nostaa keskusteluun tulevaisuuden kannalta olennaisen kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos maailma alkaa yhtenä miehenä torjua ilmaston lämpenemistä ydinvoiman suurisuuntaisen lisärakentamisen avulla? Teos yhdistelee silmiä avaavalla tavalla fiktioon niitä ydinteknologiaan liittyviä tietoja, jotka vielä vähän aikaa sitten oli luokiteltu tiukasti salaisiksi.

Arvostelu:
Tässä kirjassa oli paljon painavaa asiaa. Ehkä liikaakin, kun yrittää miettiä mitä kaikesta tietomäärästä pystyi omaksumaan. Kirja on varsin toiminnallinen “jännäri”. Isomäki kuvaa agentteja ja taistelukohtauksia mielestäni varsin kevyesti, mikä johtunee kirjan tosiasiallisesta sanomasta, jossa viihde on ehdottoman toissijainen. Itse pidin enemmän Isomäen Sarasvatin hiekkaa -kirjasta, johtuen varmaankiin vieroksunnastani fysiikkaa kohtaan. Kirja eteni varsin johdonmukaisesti eteenpäin ja yllätyksiä tuli, varsinkin pääyllätystä en ollut osannut ennustaa. Kirjan juoni oli kuitenkin varsin tasapaksu, enkä oikein päässyt kirjaan “sisään”. Ennen kaikkea sivistävä romaani.