Kustantaja: Johnny Kniga Publishing / WSOY
Julkaisuvuosi: 2006
"Kovakantinen"

Tausteksti:
Paljastettakoon heti, että Charlo on murhaaja. Hän riistää Harriet Krohnilta hengen. Se ei kuulunut suunnitelmaan.
Charlolla on tytär, johon hän on menettänyt kosketuksensa ja jonka luottamuksen ja ystävyyden hän yrittää saada takaisin.
Aikaa kuluu ja alkaa tuntua siltä, että Harriet Krohnin tapauksesta saattaa tulla ensimmäinen juttu, jota Konrad Sejer ei kykene ratkaisemaan.
Harriet Krohnin murha on rikosromaani, jossa Karin Fossum piirtää taidokkaan kokovartalokuvan murhaajasta. Fossumin psykologinen silmä on tarkka, kuten aina, ja kerronta tiivistä ja hallittua. Lopputulos on hieno kirja, joka palkitsee lukijansa.

Arvostelu:
Erilainen rikosromaani, sitä tämä todella oli. Olen lukenut Konrad Sejerin seikkailuista ennenkin, mutta tässä kirjassaan Fossum kuvaakin rikosta ja sen jälkeistä aikaa murhaajan näkövinkkelistä, Sejerin ollessa vain sivuosassa. Asetelma on itseasiassa aika hämmentävä. Alkuun oli jopa vaikea päästä kirjaan sisään, koska oli varsin vaikeaa samaistua ihmiseen, joka tekee murhan. Eikä sitä tietenkään tarvitsekaan ymmärtää, mutta murhan jälkeinen epäluuloisuus, asioiden järjestyminen, kuvaus siitä kuinka haluaa vain unohtaa tietyt asiat ja jatkaa eteenpäin, siihen voi samaistua. Sitä ainakin kuvittelisi ymmärtävänsä näitä tunteita. Kuten päähenkilö toteaa: En minä ole paha ihminen, sinun täytyy uskoa minua. Ja kyllä lukijana minä sen uskon. Ei paha, ehkäpä epätoivoinen, yksinäinen, pelokas, hieman naiivi? Surullinen tarina miehestä joka luulee että tämä on hänen ainoa keinonsa korjata asiansa. Ainoa keino päästä irti menneisyydestä ja sitten kaikki meneekin vikaan. Suosittelen, koska on mielenkiintoista lukea myös kolikon toisesta puolesta.